Vihdoin olen saanut rumpukehän taivutettua ja kuivaksi. Koivu on mielenkiintoinen materiaali, kovaa ja siksi haurasta. Se ei taivu pakolla, vaan suostuttelemalla.
Kun taivutin puuta täysikuulla, hahmo seurasi vieressäni työn edistymistä. Nickin henkiopas, kenties. Ei minulle aiemmin tuttu. Koko piha tuntui olevan täynnä voimia...
Tänään haluan saada kehän hiottua valmiiksi ja kahvan kiinnitettyä. Kun se on tehty, laitan kuvan esille.
Saa nähdä, voiko tuota rumpua päästää lainkaan käsistään, siitäkin on tulossa todella mahtava ja voimakas... Alan kiintyä siihen turhan paljon.
Siinä on kiteytymässä moni asia, jotka elämässäni ovat näinä aikoina olleet pinnassa. Siksi tämän rummun kanssa on oltava tarkkana: siinä on mahdollisuus suureen hyvään ja suureen pahaan. Sen voima on neutraalia, käyttäjä määrittää tarkoituksellaan, onko se hyvä vai paha.
No comments:
Post a Comment