Hänellä oli selkeä kuva siitä, millainen rummun tulee olla ja ennen kaikkea miksi. Silti kyselin häneltä lisää, halusin tietää mihin tarkoitukseen rumpu tulee, mitä hän siltä toivoo ja miksi juuri tietynlainen rumpu.
Nick asuu Kanadassa ja hänellä on erityinen suhde koivuun, siksi koivuinen kehä. Hänen sukujuurensa ulottuvat Suomen ja Ruotsin pohjoisosiin, saamelaisalueelle, siksi soikea muoto ja poronnahka.
Vaihdoimme useita sähköposteja ja pohdimme yhdessä, millaisen rummun hänelle voisin tehdä.
Nick antoi luvan kertoa ja näyttää, kuinka hänen rumpunsa syntyy.
Saatuani käsiini sopivaa puuta, aloin työn. Kuinka ollakaan, vannesahani ei kyennyt sahaamaan puusta sopivia ohuita lautoja tai oikeastaan päreitä. Jouduin pyytämään ystävääni sahuriksi. Puutavaraa odotellessani aloitin rumpukapulan valmistamisen. Nick toivoi perinteistä saamelaiskapulaa, niinpä yritin sellaista hänelle tehdä.
Työstämäni poronsarvi vain oli eri mieltä. Se halusi, että Nickin kapulan kädensija on sulanmallinen. Se sopiikin hyvin, sillä Varis ja Nick ovat löytäneet toisensa.
Ollessani koiran kanssa lenkillä tässä eräänä iltana ja miettiessäni Nickin rumpua näin tien varressa jotain odottamatonta; keskellä suomalaista metsämaisemaa oli tynnyri, metallinen öljytynnyri, jossa luki "PetroCanada". Naureskelin itsekseni ja mietin, mitä minulle halutaan näyttää... Hetken kuluttua näin metsän siimeksessä hirven, henkihirven. Kerroin Nickille asiasta ja lupasin tehdä hänelle seuraavaksi hirvirummun, lahjana Hirvi-hengeltä.
Siitä tulee pitkä prosessi, sillä hirvestyskauden alettua saan nahkoja ja niiden käsitteleminen rumpunahoiksi vie aikaa, sillä teen sen kokonaan käsityönä.Tältä poronsarvi näytti ennen, kuin aloin vuolla ja hioa sitä.
Ja tältä se näyttää nyt, yhä keskeneräisenä.
No comments:
Post a Comment